Ihminen
Moni on kuullut sanottavan, että ihminen on sielun ja ruumiin yhdistelmä. Mitä se tarkoittaa?
Tässä jaksossa käydään läpi se ja seuraavia kysymyksiä: onko ihminen rationaalinen eläin? Mitä tarkoitetaan ’sielun kyvyillä’? Mitä kristinusko kertoo ihmisen alkuperästä?
Rationaalinen eläin
Jos lähdetään aivan perusasioista, luonto voidaan jakaa elävään ja elottomaan. Elotonta luontoa ovat kivet, elollista kasvit ja eläimet. Eläimet eroavat kasveista sen perusteella, että ne kykenevät itseohjautumaan eli liikkumaan aistien ohjaamina. Ihminen on tässä mielessä eläin. Perinteisen filosofisen määritelmän mukaan ihminen on rationaalinen eli järjellinen eläin. Ihminen kykenee asioihin, joihin eläimet eivät kykene. Ihminen eroaa eläimestä järkensä perusteella.
Joskus kuulee sanottavan, että eläimetkin ehkä pystyisivät siihen mihin ihminen, jos niille annettaisiin tarpeeksi aikaa kehittyä – ja sen vuoksi eroa ei ole. Tämä on virheellinen väite, koska vertailtavana olivat ihminen ja eläin nyt; ei ihminen ja kuvitteellinen eläin, jollaista ei ole.
Koska ihminen kykenee asioihin, joihin muut eläimet eivät kykene, ihmisessä on jotain, mitä muissa eläimissä ei ole: järjellisyys. Eläimilläkin on jonkinlaista älyllisyyttä, mutta eri tasolla.
Rationaalisuus ei tarkoita, että ihminen toimisi aina viisaasti. Monenlaisten intohimojen, impulssien ja taipumusten myötä ihminen toimii usein huonosti tai väärin. Kristinusko viittaa tässä syntiinlankeemukseen, josta lisää toisaalla. Ihminen lajina on kuitenkin homo sapiens, ”viisas ihminen”.
Ihmisesta voitaisiin sanoa paljon tätä enemmänkin. Kristinusko tuo valoa siihen, mitä on olla ihminen; siitä lisää kurssin edetessä. Mutta jos pysytään toistaiseksi vielä pelkässä filosofiassa, ihminen voidaan pätevästi määritellä rationaaliseksi eläimeksi.
Sielun ja ruumiin yhdistelmä
Hieman toisesta näkökulmasta ”rationaalinen eläin” tarkoittaa ”sielun ja ruumiin yhdistelmää”. Ruumiillisuutensa puolesta ihminen jakaa monia toimintoja eläinten kanssa ja ylipäänsä kaikkien aineellisten asioiden kanssa. Ihminen voi esimerkiksi palaa tai maatua, kuten kaikki elollinen tai ihminen voi katketa, kuten kaikki aineellinen.
Sielulla tarkoitetaan ihmiseen kuuluvaa aineetonta asiaa, aineetonta substanssia. Se, että aineettomia asioita on olemassa, kielletään materialismissa. Jos materialismi on totta eli mitään aineetonta ei ole olemassa, sielua ei ole olemassa mutta ei Jumalaakaan.
’Sielulla’ tarkoitetaan aineetonta substanssia. Substanssi on asia, joka on olemassa itsessään. Esimerkiksi väri ’punainen’ ei ole substanssi, koska ’punaista’ ei ole olemassa itsessään vaan ainoastaan punaisissa asioissa. Se, missä ’punainen’ on, on substanssi.
Sielun ajatellaan olevan perustaltaan aineeton. Ruumiin voi nähdä: sielua ei voi.
Filosofiassa sielun (tai ”mielen”) ja ruumiin välistä vuorovaikutusta ei ole kyetty tyydyttävästi selittämään. Kysymys niiden vuorovaikutusesta tunnetaan niin sanottuna mieli-ruumis-ongelmana.
Sielu ja ruumis eivät ole ihmisen löyhästi toisiinsa liittyneitä ”osia”. Ne kuuluvat oleellisesti yhteen ja muodostavat yhdessä ihmisen. Sielu ei ole jossain ruumiin ”osassa” vaan samalla tavalla ”kokonaan” kaikissa (2).
**
Sielu on välttämättä aineeton Onko joitain perusteita ajatukselle, että ihmisellä olisi aineeton sielu? Jos ihmisellä ei olisi aineetonta sielua, kaikki ihmisen ajatukset ja tahtominen olisivat pohjimmiltaan jotain aineellista. Ajattelussa ja tahtomisessa olisi toisin sanoen kyse pelkästä neuronien toiminnasta. Koska ihminen on ruumiin ja sielun yhdistelmä eli ruumiin ja sielun välillä on vuorovaikutus, neuronit aktivoituvat ajattelussa. Materialisti kuitenkin esittää, että ajattelussa, tahtomisessa tai vaikka rakastamisessa ei ole kyse mistään muusta. Tässä on se ongelma, että jos ihmisen ajattelussa ei ole kyse mistään muusta, on vapaus pohjimmiltaan harhaa: pelkässä aineessa ei voi olla vapautta. Materialistisen katsomuksen ollessa totta täytyisi sanoa, että ihminen vain kuvittelee olevansa valinnoissaan vapaa, mutta todellisuudessa ei ole. Mutta tämä sotii tervettä järkeä vastaan. Vapaus ei ole illuusio tai uskon asia. Voit tahtoessasi lopettaa tämän tekstin lukemisen ja lähteä pihalle tai tehdä jotain muuta. Voit halutessasi palata tämän tekstin ääreen myöhemmin. Ellei mikään estä, voit toistaa nämä teot niin monesti kuin haluat. Materialistin mukaan kaikki tämä oli vain näennäisesti vapaata valintaa. Todellisuudessa et ollut vapaa valitsemaan. Koska terve järki sanoo vapauden olevan todellisesti olemassa, ihmisen ajattelussa on oltava myös aineeton elementti, ja tällaiseksi kutsutaan sielua. Tämä ei tarkoita, etteivät monenlaiset tekijät vaikuttaisi ihmisen ajatteluun: tieto tai tietämättömyys, fyysiset, psykologiset ja muut tekijät.
Toinen peruste sielun olemassaololle liittyy sekin tahdon vapauteen. Kaikkina aikoina kaikissa paikoissa yhteiskunnallinen järjestys perustuu siihen, että ihmisellä on tahto, joka on vapaa. Yhteiskunta säätää erilaisia lakeja ja liittää niiden rikkomiseen rangaistuksia. Tämä kaikki olisi epäoikeudenmukaista, ellei ihmisen tahto olisi vapaa. Ja ollakseen vapaa, tahdon on oltava aineeton. Ja aineetonta tekijää ihmisessä kutsutaan sieluksi.
Sielun ominaisuudet ja mistä sielu saa alkunsa
Koska sielu on aineeton, se ei voi mennä rikki. Sellainen puhe olisi vertauskuvallista. Sielu ei voi myöskään hävitä. Kerran olemaan tultuaan se ei koskaan katoa. Se on kuolematon.
Kuolemalla tarkoitetaan sielun erkanemista ruumiista. Kuolleen ihmisen ruumis on ulkoisesti sama kuin elävän, mutta sielu ei elävöitä sitä.
Mikään aineeton ei voi syntyä aineesta. Mistä sielu syntyy ja miten? Ihmisen fyysinen ruumis saa alkunsa hedelmöityksessä. Kirkon opetuksen mukaan Jumala vuodattaa ihmiseen sielun. Sen myötä jokainen ihminen on mittaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen.
”Kirkko opettaa, että Jumala luo välittömästi jokaisen henkisen sielun – vanhemmat eivät sitä ”tuota” – ja että se on kuolematon: se ei häviä, kun se kuolemassa erkanee ruumiista, ja ylösnousemuksessa ajan lopussa se yhdistyy jälleen ruumiiseen” (Katolisen kirkon katekismus, 366)
Ihmisen sanotaan olevan ”Jumalan kuva” ennenkaikkea järjellisen sielunsa vuoksi. Se ei tarkoita ruumiin väheksymistä. Ihminen on ruumiin ja sielun yhdistelmä ja luotu sellaiseksi.
1900-luvulla elänyt feministifilosofi Simone de Beauvoir on yksi niistä, joka on esittänyt kristinuskon olevan ”ruumiskielteistä”. Väite ei pidä paikkaansa, sillä kristinuskossa Jumala tulee Kristuksessa ihmiseksi eli ottaa ruumiin. Avioliittoa pidetään pyhänä, mikä liittyy ruumiin korkeaan arvostamiseen. Lisäksi uskotaan ruumiin ylösnousemiseen. Kristinusko ei ole ”ruumiskielteistä”.
Luominen – olivatko Adam ja Eeva oikeasti olemassa?
Ihmisen alkuperästä on esitetty kaksi eri teoriaa. Mono- eli yksigeenisyyden mukaan nykyiset ihmiset polveutuvat kaikki yksistä kantavanhemmista. Poly- eli monigeenisyys kieltää monogeenisyyden. Nykyisissä tieteellisissä teorioissa monogeenisyys on hallitsevampi. Ihmisen ”alkukodin” uskotaan olevan jossain Afrikassa. Kristinuskon mukaan ensimmäiset ihmiset erosivat muista luoduista järjellisen sielunsa vuoksi, joka oli Jumalan luoma.
Jumalan kuvaksi luotu ihminen on yhtaikaa ruumiillinen ja henkinen olento. Raamatun kertomus esittää sen vertauskuvallisesti sanoessaan: ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento” (1. Moos. 2:7) (Katekismus, 362)
Tiesitkö? Pyhä Augustinus selitti jo 300-luvulla, ettei luomiskertomuksen ”päiviä” ole välttämätöntä ymmärtää kirjaimellisesti.
Kirkon mukaan Jumala on täydellisesti hyvä ja onnellinen itsessään. Hän ei luo lisätäkseen omaa onneaan vaan antaakseen luodulle osallisuuden hyvyydestään. Jumala luo ihmisen antaakseen tälle osallisuuden omaan elämäänsä; ensimmäisillä ihmisillä oli tällainen osallisuus (ns. alkuvanhurskaus)(Katekismus, 375).
Ymmärrys ja tahto ovat sielunkykyjä
Ihmisen sielulla on tiettyjä kykyjä. Tällaisia ovat ymmärrys ja tahto. Ymmärryksellä tarkoitetaaan kykyä käsittää, arvioida ja päätellä. Tahdolla tarkoitetaan kykyä valita ja tahtoa. Ymmärryksen avulla voidaan käsittää oikea ja väärä. Tahdon vapaudella tarkoitetaan kykyä valita suorittaa jokin teko, olla suorittamatta sitä tai olla kokonaan tekemättä valintaa.
Kaikki ihmisen toiminnot eivät ole tahdonalaisia: esimerkiksi sydämen toiminta on tahdosta riippumatonta. Mutta huomattava osa toiminnoista riippuu ihmisen ymmärryksestä ja tahdosta.
Filosofiassa sanotaan, että tahdon kohde on ”hyvä”, ymmärryksen kohde taas ”totuus”. Tahto suuntautuu siihen, minkä ymmärrys sille osoittaa hyvänä.
Muunlaisia aineettomia olentoja – onko enkeleitä olemassa?
Kirkon mukaan on uskontotuus, että on olemassa henkisiä, ruumiittomia olentoja, joita Raamattu tavallisesti kutsuu ”enkeleiksi”. Jumala on luonut enkelit, ne ovat siis luotuja. Enkelit ovat täysin henkisiä olentoja, joilla on ymmärrys ja tahto. He ovat persoonallisia ja kuolemattomia.
Osa enkeleistä valitsi omasta vapaasta tahdostaan hylätä Jumalan peruuttamattomasti. Tällaisia enkeleitä kutsutaan demoneiksi eli pahoiksi hengiksi. Niiden päätehtävä on vietellä ihmisiä syntiin. Jumalalle uskollisia enkeleitä kutsutaan yksinkertaisesti enkeleiksi. (Katekismus, 328, 330)
Ihmisestä ei tule kuoleman jälkeen enkeliä.
”Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä?”
(Hepr. 1:14)
Ihmisen tahto on vapaa
Tahdon kohteista toiset ovat arvokkaampia kuin toiset. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus on itsessään arvokkaampaa kuin raha ja hyvä maine on arvokkaampaa kuin hyvä ulkonäkö. Tahto on valinnoissaan vapaa. Fyysistä vapautta toteuttaa valintoja voidaan rajoittaa, mutta mikään ei voi ottaa pois tahdon sisäistä vapautta.
Tahdon vapautta voivat heikentää esimerkiksi voimakkaat tunteet, juurtuneet tavat tai alkoholi, jotka kaikki vaikuttavat myös järjen toimintaan. Tällaiset asiat voivat taivuttaa ihmistä tekemään tietty valinta. Jos ihminen ei ymmärrä tekemistään, häntä kutsutaan syyntakeettomaksi. Hän säilyy kuitenkin omien tekojensa varsinaisena lähteenä niin kauan kuin mikään ulkoinen ei pakota häntä. Tällaista ulkoista pakkoa on vaikea kuvitella, mutta sellainen olisi esimerkiksi tilanne, jossa joku tarttuu toisen käteen ja lyö tällä kolmatta.
Lankeemus – myyttiä vai todellisuutta?
Moraali ei koske eläimiä, jotka eivät voi tehdä oikeudenmukaisia tekoja tai rikoksia. Jos ihminen voi ymmärryksellään käsittää oikean ja väärän, miksi ihmiset eivät aina toimi hyvin? Mistä paha tulee? Tähän on annettu erilaisia vastauksia.
Materialismi voi saada sellaisen muodon, jossa ehdoton moraali kielletään. Moraali on vain evoluution tulosta eikä liity aidosti oikeaan tai väärään. Voidaan esittää, ettei todellisesti oikeaa ja väärää ole olemassa.
Valistuksen ja humanismin mukaan ihmiset eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä. Marxismi taas olettaa, että syy on ihmisen sijaan yhteiskunnassa: ongelmat johtuvat vaurauden epätasaisesta jakaantumisesta. Jos ihmisiä vain riittävästi sivistettäisiin tai yhteiskunnalliset epäkohdat korjattaisiin, paha katoaisi. Humanismi ja marxismi tavoittavat jotain oleellista (aitoa sivistystä tulee edistää ja todellisia epäkohtia korjata). Ongelma on se, etteivät humanismi ja marxismi näytä käytännössä tarjoavan ratkaisua.
Päinvastoin, kommunismi on johtanut vielä suurempiin vääryyksiin ja humanismin ”suvaitsevaisuus” usein muiden vähäisempään suvaitsemiseen.
Kristinuskon vastaus on syntiinlankeemus. Järjellisenä olentona ihminen saattoi osoittaa kuuliaisuutensa Jumalalle seuraamalla hänen tahtoaan. Syntiinlankeemuksessa”ihminen asetti itsensä etusijalle, Jumalan edelle, ja halveksi siten Jumalaa. Hän teki valinnan itsensä hyväksi Jumalaa vastaan, … siis omaa hyväänsä vastaan” (Katekismus, 398). Tämän seurauksena ihminen ”menetti alkuperäisen pyhyyden, alkoi pelätä Jumalaa ja teki hänestä Jumalan irvikuvan, joka pitää mustasukkaisesti kiinni oikeuksistaan” (Katekismus, 399). Syntiinlankeemuksen takana oli langennut enkeli, Paholainen eli Saatana, ”valheen isä”. Paholainen toimii ”vihasta Jumalaa kohtaan”. Jeesus kutsuu Raamatussa Saatanaa ”murhaajaksi alusta asti” (Katekismus, 394).
Syntiin langennut ihminen ei ole täysin turmeltunut ja paha – Jumala loi kaiken hyväksi – mutta hän on menettänyt jotain oleellista ja haavoittunut.
”Alkuperäiselle vanhurskaudelle perustunut sopusointu tuhoutui; sielun henkisten kykyjen herruus ruumiin yli murtui; miehen ja naisen ykseys alkoi kärsiä jännitteistä; heidän suhteitaan leimaavat halut ja vallanhimo. Myös suhde luomakuntaan on rikkoutunut” (Katekismus, 400).
Syntiinlankeemus ja perisynti kielletään liberaaliteologiassa ja ateismissa.
Elämän tarkoitus
Jumala loi ihmisen järjellisenä ja vapaan tahdon omaavana olentona ilmaisemaan erityisellä tavalla kunniaansa. Mikään luotu ei voi lopullisesti tyydyttää ihmistä: eivät rikkaudet, kunnia, valta, menestys, nautinto tai tieto. Jumala antoi ihmiselle ymmärryksen ja tahdon, jotta ihminen voisi tuntea Jumalan, rakastaa ja palvella häntä. ”On kirjoitettu: Herraa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa ja ainastaan häntä palvella” (Matt. 4:10).
Ymmärryksellä ei voi olla suurempaa kohdetta kuin Jumala, eikä tahdolla suurempaa hyvää kuin mukautua Jumalan aina hyvään tahtoon.
Rakastamalla ja palvelemalla Jumalaa tässä elämässä ihminen löytää todellisen onnensa, joka saa täyttymyksensä taivaassa. Se on elämän tarkoitus.
Evankelista Johannes kirjoittaa: ”Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).
”En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan; ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan… Sua halajan, sua odotan, sä Herra maan ja taivahan… Ei valtaa eikä kultaakaan vaan rauhaa päälle maan” (Topelius)
**
Yhteenvetona: ihmisellä on välttämättä aineeton sielu, ja tämän sielun kykyjä ovat ymmärrys ja tahto. Koska sielu on aineeton, se ei voi saada alkuaan aineesta. Kristillisen uskon mukaan Jumala luo ihmisen sielun. Järjellisen sielunsa vuoksi ihminen voi tuntea Jumalan, rakastaa, palvella ja palvoa Häntä; ja tämä on ihmisen tarkoitus.
”Kaikki luodut heijastavat Luojaa siinä mielessä, että ne ovat olemassa. Kasvit ja eläimet heijastavat Jumalaa siinä mielessä, että niillä on elämä, mutta mitään näistä luoduista ei ole luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaisuuteen. Kasveilla ja eläimillä ei ole sellaista rationaalista sielua kuin ihmisellä, jolla nämä voisivat tuntea Jumalan ja rakastaa häntä” (1)
**
Hardon SJ katekismuksesta:
Ihmisluonto – Ihmisen olemus muodostuu ruumiista ja sielusta. Ihmissielun toiminnot eli kyvyt ovat ymmärrys ja tahto – ne muodostavat perustan järkevälle ajattelulle ja tahdonpäätöksille, henkilökohtaiselle elämälle.
Ymmärrys (mieli) ja tahto ovat kaksi sielun kykyä, jotka eroavat luonteeltaan toisistaan, vaikka kuuluvatkin samaan yhtenäiseen sieluun. Ymmärrys tarjoaa tahdolle valoa, jotta ihminen voi valita sen, mikä on oikein ja oikeudenmukaista, siis rakastaa sitä, mikä on todella hyvää.
**
Kysymyksiä (kyllä / ei):
1. Materialismi ja kristinusko voidaan sovittaa yhteen.
2. Katolinen kirkko opettaa, että Jumala vuodattaa jokaiseen ihmiseen kuolemattoman sielun.
3. Ihmisellä on ymmärrys, jotta hän tuntisi Jumalan.
4. Ihminen on langenneena vakavasti haavoittunut mutta ei täysin turmeltunut.
**
Hengellinen elämä: ristinmerkki
Ristinmerkin tekeminen on yksinkertainen tapa siunata itsensä. Sitä voi ajatella uskon tunnustamisena ja lyhyenä rukouksena.
Rukous aloitetaan katolisessa perinteessä yleensä ristinmerkillä ja usein myös päätetään sillä.
Ristinmerkin voi tehdä seuraavasti:
[laita vasen käsi vatsan päälle ja oikean käden sormilla:]
- kosketa ensin otsaa lausuen: “Isän”
- sitten rinnan alaosaa lausuen: “ja Pojan”
- vasenta olkapäätä: “ja Pyhän…”
- oikeaa olkapäätä: “…Hengen nimeen”. Jos haluat, voit vielä lopuksi viedä kädet eteen yhteen ja lausua: “Aamen”.
Ristinmerkkiä tehtäessä ei ole välttämätöntä pitää sormia millään tietyllä tavalla.
Eräs vanha kirja selittää ristinmerkkiä seuraavalla tavalla: “Ristinmerkki on tärkeä toimitus kristinuskossa. Uskonnolliset seremoniat eivät ole maagisia taikamenoja, vaan merkkejä korkeammasta todellisuudesta ja ilmaisuja ihmisen luottamuksesta Jumalaan. Niillä on suuri merkitys uskonelämälle, sillä pyhät merkit auttavat terveellä ja aidosti inhimillisellä tavalla lujittamaan hurskasta mielenlaatua”.