Pyhä Kolminaisuus
Tämän jakson aihe on Pyhä Kolminaisuus.
Määritelmä: Pyhä Kolminaisuus tarkoittaa: yksi Jumala kolmessa persoonassa.
- mikä on Jumala ja millaisia ”ominaisuuksia” Jumalalla on? Aihetta käsiteltiin ensimmäisessä jaksossa.
- mikä on ”persoona”? Voidaan sanoa, että persoona on joku, josta voidaan sanoa ”hän”.
Jeesus puhuu Isästä erillisenä persoonana sanoessaan:
”Minä ja isä olemme yhtä” (Joh.10:30)
Samalla hän sanoo, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta. Tässä näkyy ilmaisu Pyhästä Kolminaisuudesta. Pyhä Kolminaisuus on yksi Jumala kolmessa persoonassa (tai: yksi Jumala, kolme persoonaa). Yksi olemus (substanssi), kolme persoonaa.
Lisätietoa: Ensimmäisten vuosisatojen kuluessa kirkko pyrki muotoilemaan perusteellisemmin kolminaisuususkonsa syventääkseen uskon ymmärrystään ja puolustaakseen sitä vääristeleviä harhaoppeja vastaan. Tätä työtä tekivät ensimmäiset kirkolliskokoukset, jotka tukeutuivat kirkkoisien teologiseen työhön ja kristityn kansan uskontajuun. Muotoillessaan oppia Kolminaisuudesta kirkon täytyi ottaa käyttöön filosofian käsitteitä – substanssi, persoona tai hypostaasi, suhde – kehittääkseen tarkoitukseen sopivan käsitteistön. Kirkko ei tällöin alistanut uskoa inhimilliselle viisaudelle, vaan antoi vanhoille käsitteille uuden, aikaisemmin tuntemattoman sisällön, jotta ne kykenisivät ilmaisemaan sanoin lausumattoman mysteerin, ”joka ylittää äärettömästi sen, mitä me inhimillisellä tavalla käsitämme” (Katekismus, 251)
Järki kertoo, että on olemassa vain yksi Jumala. Mutta vain Jumalan ilmoituksen kautta voidaan tietää, että yhdessä Jumalassa on kolme persoonaa.
Jeesus on tehnyt Pyhän Kolminaisuuden tunnetuksi
Pyhän Kolminaisuuden salaisuus tunnetaan, koska jumaluuden toinen persoona, iankaikkinen Sana, tuli ihmiseksi. Pyhä Kolminaisuus ilmenee Jeesuksen puheissa monella tapaa. Edellä siteeratun ohella voidaan mainita esimerkiksi:
- Jeesus ilmoittaa ihmisille Isän: ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt. 11:27)
- Jeesus ilmoittaa Pyhän Hengen: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26)
- Jeesus antaa tehtävän kastaa: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen…” (Matt. 28:19)
Voidaanko Pyhä Kolminaisuus käsittää?
Pyhässä Kolminaisuudessa kaikki persoonat ovat osallisia samasta olemuksesta. Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Kuitenkaan ei ole kolmea jumalaa vaan yksi.
Miten kolme persoonaa voivat olla täysin osallisia samasta olemuksesta? Ihmisessä yksi persoona on osallinen ihmisluonnosta, ruumiin ja sielun yhdistelmänä. Mutta toisetkin ihmiset ovat osallisia ihmisluonnosta, vaikka eivät jaa keskenään samaa sielua ja ruumista. Ei ole mahdotonta, että Jumalassa kolme persoonaa ovat täysin osallisia samasta olemuksesta, vaikka ei voidakaan täysin käsittää, miten se on mahdollista.
Vaikka järki ei pysty koskaan täysin käsittämään Pyhää Kolminaisuutta, se tulee hieman helpommaksi ymmärtää, kun muistetaan, että:
- Jumala on henki ja henki on aineeton. Aineelliset asiat vievät tilaa ja jakautuvat osiin, henkiset eivät
- ihmisen mieli on rajallinen, Jumala on rajaton
- määritelmä sanoo: ”yksi Jumala ja kolme persoonaa”; se ei sano: ”yksi Jumala ja kolme Jumalaa” tai ”yksi persoona ja kolme persoonaa”. Sellainen olisi ristiriitaista.
Miten Pyhää Kolminaisuutta on pyritty selittämään?
Jumalalla on ymmärrys ja tahto. Ymmärryksellä on aina jokin kohde. Mitä Jumala ajattelee, ennenkuin hän luo maailmankaikkeuden? Ennen kuin mitään muuta kuin Jumala on olemassa? Kun mitään muuta ei ole, Jumala ajattelee ikuisuudessa – itseään.
Koska Jumala tietää kaiken, hän tuntee itsensä täysin. Hänen mielensä kuva hänestä itsestään on siten täydellinen kuva Jumalasta. Se on niin täydellinen, että sillä on kaikki. Se syntyy ikuisuudessa. Ei ole aikaa, jolloin sitä ei olisi. Tuo Jumalan mielen ”sisäinen sana” on jumaluuden toinen persoona, Poika, joka syntyy Isästä. Isä antaa kaiken Pojalleen ja koska Poika on yhtä täydellinen rakkaus kun Isä, Poika antaa kaiken takaisin Isälleen. Isä rakastaa Poikaa, Poika rakastaa Isää ja heidän välisensä rakkaus on täydellinen. Pyhää Henkeä on kutsuttu ”Isän ja Pojan väliseksi rakkaudeksi”, mutta vielä parempi on sanoa: Pyhä Henki lähtee Isän ja Pojan välisestä rakkaudesta.
Uuden Testamentin voi nähdä ilmaisevan tätä ajatusta seuraavasti:
”Alussa oli Sana [Poika],
Sana oli Jumalan [Isän] luona,
ja Sana oli Jumala” (Joh. 1:1)
–
“Jumala on vuodattanut rakkautensa sydämiimme
antamalla meille Pyhän Hengen” (Room. 5:5)
Persoonien välisestä suhteesta
Pyhän Kolminaisuuden kaikki persoonat ovat ikuisia. Aika, siten kuin me sen ymmärrämme, syntyy vasta, kun Jumala luo sen ”aikojen alussa”. Ennen ajan ja tilan luomista on vain Jumalan ikuisuus. Tässä ikuisuudessa Jumala, Pyhä Kolminaisuus, on. Pyhän Kolminaisuuden kaikki persoonat ovat saman ”vahvuisia”.
Lisätietoa (ns. Filioque): Uskontunnustuksen latinalainen traditio tunnustaa, että Henki lähtee ”Isästä ja Pojasta (Filioque)”. Firenzen kirkolliskokous julisti vuonna 1438, ”että Pyhän Hengen … olemus ja ainainen itsestään käsin oleminen lähtee yhtaikaa Isästä ja Pojasta ja kummastakin ikuisuudesta asti ikään kuin yhdestä alkuperästä ja yhdestä ainoasta henkäyksestä … Ja koska Isä itse on synnyttämisessä antanut ainosyntyiselle Pojalleen kaiken mikä on Isää, isyyttä lukuun ottamatta, on Poika puolestaan saanut ikuisuudessa Isältään, joka on hänet ikuisuudessa synnyttänyt, myös juuri sen, että Pyhä Henki lähtee Pojasta.” Sana filioque ei esiintynyt Konstantinopolin uskontunnustuksessa (v. 381). Pyhä paavi Leo I oli vanhan latinalaisen ja aleksandrialaisen tradition perusteella tunnustanut filioquen dogmaattisesti jo vuonna 447, eli ennen kuin Rooma tunsi vuoden 381 symbolin, jonka se omaksui Khalkedonin kirkolliskokouksessa v. 451 (ja jossa siis filioque-sanaa ei ollut). Tämä uskontunnustuksen lisälause sallittiin latinalaisessa liturgiassa vasta vähitellen 700–1000-luvuilla. Latinalaisen liturgian omaksuma lisäys ”filioque” Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksessa on kuitenkin edelleen kiistanalainen kohta ortodoksisille kirkoille. Itäinen traditio ilmaisee ennen kaikkea sen, että Isä on Hengen ensimmäinen alkuperä. Tunnustaessaan Hengen Hengeksi, joka ”lähtee Isästä” (Joh. 15:26), se sanoo, että hän lähtee Isästä Pojan kautta. Lännen traditio ilmaisee ennen kaikkea Isän ja Pojan välistä olemuksellista yhteisyyttä sanoessaan, että Henki lähtee Isästä ja Pojasta (filioque). Tämän se sanoo ”luvallisesti ja järjen mukaisesti”, sillä jumaluuden persoonien olemuksellisen yhteisyyden ikuisen järjestyksen mukaisesti Isä on ”aluttomana alkuna”Hengen ensimmäinen alkuperä, mutta myös ainosyntyisen Pojan Isänä yhdessä tämän kanssa se ”yksi alkuperä”, josta Henki lähtee. Kun näitä oikeutettuja, toisiaan täydentäviä näkökulmia ei yksipuolisesti ylikorosteta, ne eivät vahingoita uskon eheyttä tunnustettaessa yhden ja saman mysteerin todellisuutta (Katekismus, 246-248)
Virheitä Kolminaisuuden suhteen
- triteismi = ajatus, että on kolme Jumalaa
- subordinationismi (subsidium = apujoukko) = ajatus, jonka mukaan Poika tai Poika ja Pyhä Henki ovat alisteisia Isälle
- modalismi = ajatus, jonka mukaan Jeesus tai Pyhä Henki ovat vain Jumalan ilmenemistapa (modus), eivät erillisä persoonia
Kysymys: entä kun Jeesus sanoo evankeliumissa: ”Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28)? tai ettei hänen toista tulemistaan tiedä kukaan muu kuin Isä (Mark. 13:32)?
Vastaus: Jeesus sanoo myös: ”Minä ja isä olemme yhtä” (Joh. 10:30) ja ”Kaiken on isä antanut minun haltuuni” (Matt. 11:27). Kirkko on ymmärtänyt, ettei näitä kohtia voi ymmärtää edellä mainittujen harhaoppien mukaisesti.
Ihminen on luotu Pyhän Kolminaisuuden kuvaksi
Pyhän Kolminaisuuden salaisuus kertoo meille jotain siitä, mitä me olemme Jumalan kuvaksi luotuina. Viittaus Pyhään Kolminaisuuteen näkyy eräässä mielessä jo kertomuksessa luomisesta:
”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme” (1. Moos. 1:26). Huomaa monikkomuoto: kuvaksemme.
Seuraavaksi teksti sanoo: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi” (1. Moos. 1:27). Jumala on Kolmiyhteinen ja yksi.
Jumala on yksi mutta ei yksinäinen
Hardon SJ, Basic Catholic Catechism (BCC):
Tiedämme, että Pyhän Kolminaisuuden persoonat ovat todella erillisiä, mutta ne eivät ole erossa toisistaan, sillä Jumala itse ilmoitti tämän. On yksi persoona, joka on Isä, toinen persoona, joka on Poika ja vielä on persoona, joka on Pyhä Henki. Vaikka nämä persoonat ovat täysin toisissaan, koska jokainen niistä on identtinen (sama) yhden yksinkertaisen jumalallisen olemuksen kanssa ja siten yhden Jumalan kanssa, ne silti ovat todella eri persoonia. Jumala on yksinkertaisesti yksi, ei kuitenkaan yksinäinen. Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole vain nimiä, jotka viittaisivat Jumalan olemisen tapoihin (modaliteetteihin) kuten unitaarit väittävät. Heidän väitteensä on väärä juuri sen vuoksi, että Jumalan persoonat ovat todella erillisiä toisistaan, nimittäin heidän alkuperänsä takia. Isä synnyttää, Poika on syntynyt ja Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Viimeisellä ehtoollisella Jeesus sanoi: ”Isän luota minä olen lähtenyt” (Joh. 16:28) osoittaakseen, että hän ja Isä ovat erillisiä persoonia. Lisäksi hän lupasi heille puolustajan: ”minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota” (Joh. 15:26). Näin hän ilmoitti, että Pyhä Henki on Isästä ja Pojasta erillinen persoona.
Pyhä Kolminaisuus ja ihmiselämä
Pyhä Kolminaisuus on kristinuskon keskeinen salaisuus. Se kertoo meille:
- Jumalassa on suhteita eli relaatioita (tai ehkä vielä paremmin sanottuna: Jumala on tällainen); erilliset persoonat, jotka ovat yhtä, mutta eivät sekoitu keskenään
- ihmisten väliset suhteet ovat alttiita muutoksille: Jumalan persoonien väliset suhteet eivät ole.
- Jumala ei ole ”yksinäinen”; meidät luotu tällaisen Jumalan kuviksi; olemaan armon kautta osallisia hänen elämästään ja jollain lailla suhteessa toisiimme; tästä erityinen kuva on avioliitto
- tavan, jolla Jumala on rakkaus
- mitä rakkaus tarkoittaa
Uskontunnustus rakentuu Pyhän Kolminaisuuden ympärille: ”Uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen … Ja Jeesukseen Kristukseen… Ja Pyhään Henkeen”. Kaikki sakramentit ilmentävät jollain tavalla Pyhän Kolminaisuuden salaisuutta. Kristityn elämä saa alkunsa kasteesta Pyhän Kolminaisuuden nimeen.
Hardon, BCC:
Jumalan kolmen persoonan suhteena on jatkuva epäitsekäs jumalallisen olemuksen keskinäinen jakaminen. Immanentti Kolminaisuus tarkoittaa Kolminaisuuden salaista sisäistä elämää itsessään. Sen rinnalla, ja erotuksena siitä, puhutaan taloudellisesta Kolminaisuudesta, mikä tarkoittaa tuon sisäisen elämän heijastumista pelastusjärjestyksessä ja luomisessa. Immanentti Kolminaisuus opettaa meille, mitä rakkaus tarkoittaa. Isän rakkaus Poikaan ja Pojan rakkaus Isään on niin täydellistä, että itse jumaluuden ytimessä tulee esiin Pyhä Henki rakkauden täydellisenä ilmauksena. Tässä jatkuvassa loppumattomassa rakkaudessa minkään kolmesta persoonasta ei voida sanoa voittavan tai saavan mitään etua kahden muun persoonan rakastamisesta.
Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat erottamattomia olemisessaan, toiminnassaan ja kaikessa muussakin. Kolminaisuuden jokainen toiminta ”itsensä ulkopuolella”, toisin sanoen Kolminaisuuden salaisen sisäisen elämän ulkopuolella, on aina samanaikaisesti ja yhtäläisesti jokaisen Kolminaisuuden persoonan toimintaa. Tätä kutsutaan termillä Jumalan ulkoisen (ad extra) toiminnan ykseys, tai yksinkertaisemmin termillä Jumalan taloudenhoito. Se viittaa tapaan, jolla Jumala toteuttaa vapaasti suunnitelmansa, tai toteuttaa kaitselmustahtoaan luodussa luonnossa. Jumalan taloudenhoidon tavoitteena on luonnollisestikin ihmiskunnan ikuinen ykseys Pyhän Kolminaisuuden kanssa. Kaikki Jumalan ulkoiset (ad extra) teot ovat jumaluuden kolmen persoonan yhteistä työtä, vaikka käyttämämme käsitteistö lukee (attribuoi) luomisen Isälle, Lunastuksen Pojalle ja pyhityksen Pyhälle Hengelle. Todellisuudessa se, minkä yksi Kolminaisuuden persoonista tekee, on kaikkien kolmen persoonan työtä.
Jumala ei ole yksinäinen olento, vaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen jumalallinen yhteys ja yhteisö. Heidän täydellinen ja epäitsekäs tapansa ilmentää rakkautta toimii perustana meidän epäitsekkäälle rakkaudellemme toisia kohtaan. Vain Kolminaisuuden sisäisen elämän valossa voimme ymmärtää Kristuksen käskyn rakastaa toisiamme. Meidän tulee jäljitellä jumalallista yhteisöä ja harjoittaa epäitsekästä rakkautta. Kiertokirjeessään Deus caritas est (Jumala on rakkaus) paavi Benedictus XVI muistuttaa pyhän Augustinuksen sanoista ”Jos näet rakkautta, näet Kolminaisuuden” (19). Hänen sanansa muistuttavat meitä siitä, että omat rakkaudentekomme ovat pyhän Kolminaisuuden rakkauden ilmentymistä“.
Lopuksi
Hardon, BCC:
Uskomme yhteen Jumalaan ja uskomme, että hän on olemassa kolmessa todella erillisessä persoonassa. Pyhän Kolminaisuuden kolme persoonaa eivät ole vain Jumalan kolme eri aspektia, puolta, tai kolme eri näkökantaa, joilta me voimme katsoa häntä. Ne ovat kolme erillistä ainutkertaista yksilöä, joista jokainen on tosi Jumala. Kuitenkaan ei ole olemassa kolmea jumalaa, vaan vain yksi Jumala: kolme jumalallista persoonaa yhdessä jumalallisessa olemuksessa; ne ovat yhtäläisiä arvossaan, ikuisuudessaan ja substanssissaan. Nuo kolme persoonaa omistavat yhden ja saman jumalallisen järjen (intellektin) ja yhden ja saman jumalallisen tahdon. Me tiedämme, että Jumalassa on kolme persoonaa, koska Kristus on ilmoittanut sen meille. Hänen jäähyväissanomansa apostoleille kuului: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Nämä kolme persoonaa ovat Isä Jumala, Jumala Poika ja Jumala Pyhä Henki. Ne ovat yksi ja sama Jumala, koska niillä on yksi ja sama olemus ja oleminen. Me kutsumme tätä Pyhän Kolminaisuuden salaisuudeksi. Tätä kristinuskon ja kristillisen elämän keskeistä salaisuutta ei voi käsittää yksin järjellä.
Kysymykset (oikein / väärin)
1. Pyhä Kolminaisuus on yksi Jumala, kolme persoonaa.
2. Pyhän Kolminaisuuden olemassaolo voidaan päätellä pelkän järjen avulla.
3. Pyhä Kolminaisuus on mysteeri, josta voidaan tietää jotain, mutta jota ei voida koskaan täysin käsittää.
4. Tieto Pyhästä Kolminaisuudesta kertoo jotain tärkeää siitä, mitä ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna.
Hengellinen elämä: muistathan rukoilla kurssin aikana päivittäin Isä meidän -rukouksen?
Kaikkeinpyhimmän Kolminaisuuden mysteeri on kristillisen uskon ja elämän keskeinen salaisuus. Se on Jumalan sisäisen elämän mysteeri, kaikkien muiden uskonsalaisuuksien alkuperusta ja niitä valaiseva valo. ”Uskontotuuksien arvojärjestyksessä” se on kaikkein perustavin ja olennaisin. ”Pelastushistoria ei ole kokonaisuutena katsoen mitään muuta kuin historiaa tavasta ja keinoista, joilla tosi, ainoa Jumala – Isä, Poika ja Pyhä Henki – ilmoittaa itsensä, saa aikaan sovinnon synnistä kääntyvien ihmisten kanssa ja yhdistyy heihin.” (Katekismus, 234)
Kuvat: Taustakuva: Pixabay; Roman de la Rose – yksityiskohta keskiaikaisesta käsikirjoituksesta. Public Domain. National Library of Wales; Michelangelo: Adamin luominen. Perhe: Pixabay.