Ilmoituksen välittäminen – Raamattu ja Traditio
Edellisissä osissa on käyty läpi ilmoitusta. Ilmoitus on Jumalan puhe ihmiselle Jeesuksessa Kristuksessa. Sitä välittää eteenpäin kirkko. Kirkko on Kristuksen mystinen ruumis, Jumalan kansa ja Kristuksen morsian. Kirkko kokoaa yhteen kaikki yhteen todelliseen Jumalaan uskovat, tarjoaa elävän yhteyden ihmiseksi tulleeseen Jumalaan Sanaan Jeesukseen Kristukseen sekä välittää eteenpäin Jeesuksen opetusta. Elävä yhteys Jumalaan välittyy ennenkaikkea eukaristian eli ehtoollisen sakramentissa. Tästä lisää jatkokurssilla. Jeesuksen opetus välittyy kahdella tavalla, nimittäin Raamatussa ja Traditiossa. Ne ovat tämän jakson aihe.
Mikä on Raamattu?
Raamattu voidaan määritellä selkeästi: se on niistä 73 kirjasta koostuva kirjakokoelma, jonka kirkko on hyväksynyt Jumalan inspiroimana. Inspiraatio tarkoittaa, että Jumala on pyhien kirjoittajien kautta niiden varsinainen tekijä. Raamatun kirjat eivät ole tulleet inspiroiduiksi sen myötä, että kirkko on ne tunnustanut, vaan kirkko on tunnustanut ne, koska ne ovat inspiroituja.
”Kirkko pitää näitä kirjoja pyhinä ja kanonisina, ei siksi, että ne pelkän inhimillisen taitavuuden varassa sommiteltuina olisivat sitten tulleet kirkon auktoriteetillaan vahvistamiksi; eikä myöskään siksi, että ne sisältävät ilmoituksen vailla erehdyksiä; vaan siksi, että Pyhän Hengen inspiraation kautta kirjallisen muodon saaneina Jumala on niiden kirjoittaja, ja sellaisina ne on myös kirkolle annettu”
(Dei Filius, II)
Raamattu välittää ”horjumattomasti, uskollisesti ja erehtymättömästi sen totuuden, jonka Jumala meidän autuutemme vuoksi on tahtonut saada Raamattuun kirjoitetuksi. Sen takia ’jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut’ (2 Tim. 3:16-17)” (Dei Verbum, 11)
Mikä on Traditio?
Traditio tulee verbistä ’tradere’ eli välittää eteenpäin. Sillä voidaan tarkoittaa sekä eteenpäinvälittämisprosessia että eteenpäin välitettävää sisältöä. Nykyään moni kristillinen yhteisö tunnustaa, että Raamatun ohella Traditio välittää uskon sisältöä. Tämä onkin oikein, sillä Traditio ja Raamattu eivät ”kilpaile” keskenään. Moni ei tiedä, että Traditio on itseasiassa ”raamatullinen” käsite. Kirjeessään Timoteukselle Paavali kehottaa: ”Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä traditioista (lat. traditiones), joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille” (2. Tess. 2:15). Sana ’traditio’ on suomenkielisessä kirkkoraamatussa käännetty ’opetukseksi’. Sekin on mahdollista, koska taustalla oleva kreikan sana ’paradosis’ tarkoittaa eteenpäin välitettävää opetuksen sisältöä. Tällaisesta Traditiosta Paavali kehottaa pitämään kiinni. Traditio on eteenpäinvälitetty uskon sisältö.
Raamattu ja Traditio
Yllä siteeratussa tekstissä Paavali kehottaa pitämään kiinni sekä ”suullisesti” että ”kirjeissä” välitetystä opetuksesta. Evankeliumissa Jeesus lähettää seuraajansa julistamaan hyvää sanomaa ja opettamaan. Se voi tapahtua sekä suullisesti että kirjallisesti, mihin Paavali viittaa. Tunnettu tosiasia on, että ensimmäisillä kristityillä ei ollut vielä käytössään kokoonlaitettua Uutta testamenttia. Heillä oli kuitenkin oikealta taholta (apostoleilta ja heidän seuraajiltaan) saatu opetus. Uuden testamentin sisältö valikoitui ajan kanssa kristittyjen uskontajun avulla. Traditio, eteenpäin välitetty opetus, edelsi siten Raamatun kaanonin syntyä. Traditio auttoi määrittelemään Raamattuun kuuluvat kirjat. Raamattu toisin sanoen ilmaisee sitä edeltävää Traditiota kirjallisessa muodossa.
Joskus sanalla Traditio viitataan edellä siteerattua Paavalin kirjettä mukaillen nimenomaan ei-kirjalliseen opetukseen. Tämä on sikäli harhaanjohtavaa, että Traditio voi toki ilmetä ja ilmeneekin myös kirjallisissa lähteissä, esimerkiksi kirkkoisien kirjoituksissa.
Esimerkki siitä, että myös muissa kristillisissä yhteisöissä vedotaan Traditioon Raamatun ohella: kannanotto pride-kampanjaa vastaan. Kannanotossa lausutaan, että gender-ideologia on ”vastoin Raamatun, Kristuksen kirkon yhteisen Tradition ja oman kirkkomme opetusta”. Lausunnon analyysiin yhtyivät: Jari Rankinen, pääsihteeri, Suomen teologinen instituutti Stig-Erik Enkvist, toiminnanjohtaja, Laestadianernas Fridsföreningars Förbund Albert Häggblom, verksamhetsledare, Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland Timo Laato, TT, Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys Jussi Miettinen, pääsihteeri, Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys Pekka Mäkipää, lähetysjohtaja, Lähetysyhdistys Kylväjä Jukka Paananen, lähetysjohtaja, Lähetysyhdistys Rauhan Sana Eeva Pouke, toiminnanjohtaja, Uusheräys Tom Säilä, toiminnanjohtaja, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Mika Tuovinen, lähetysjohtaja, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys Lauri Vartiainen, toiminnanjohtaja, Suomen Raamattuopiston Säätiö” Lähde: https://www.sti.fi/index.php/136-uutiset/868-kymmenen-jaerjestoejen-ja-heraetysliikkeiden-johtajaa-otti-kantaa
Mitä Traditio sisältää?
Raamatun sisältö on helppo tarkistaa, koska Raamattu on konkreettinen esine. Traditio sen sijaan ei ole. Tradition sisältöä ei siten voi samalla tavalla määritellä. Pikemmin Traditio ilmenee kirkon elämässä ja opetuksessa halki kirkon historian. Sitä ilmentävät kirkkoisien kirjoitukset, paavien opetukset, pyhimykset, kirkon liturgia ja kristittyjen elämä. Ei ole aina helppoa vastata kysymykseen, mikä on aitoa Traditiota ja mikä inhimillistä traditiota. Kysymys on pikemmin teologeille kuin tavallisille uskoville kuuluva. Kirkon opetus ohjaa kristittyjä ymmärtämään uskoa ja Traditiota oikein.
Niin sanottu ”traditionalismi” tarkoitti alun perin käsitystä, jonka mukaan kaikki uskonnollinen ja moraalinen tieto annetaan yksin Jumalan ilmoituksessa – järjestä ei siis ole mitään apua. Tämä ei ole katolinen käsitys. Traditionalismi tässä mielessä on kirkon torjuma harhaoppi. Nykyään traditionalismilla voidaan tarkoittaa myös kirkon uskon perinteisen ilmaisutavan suosimista. Tällainen ”traditionalismi” ei ole harhaoppia. Lopuksi traditionalismi voi tarkoittaa myös perinnäisten tapojen ylikorostamista.
On olemassa opettava kirkko ja kuunteleva kirkko. Tämä opetustehtävässä näkyvä hierarkia on Kristuksen kirkolleen tahtoma lahja. ”Jumala on kirkossa asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi” (1. Kor. 12:28). Maallikotkin voivat asianmukaisen koulutuksen saaneina opettaa. Varsinainen opetustehtävä eli opetusvirka (lat. Magisterium) kuuluu kirkossa kuitenkin vain paaville ja häneen yhteydessä oleville piispoille.
”Paavin ja hänen kanssaan yhteydessä olevien piispojen universaalinen, virkaan kuuluva opetusvirka opettaa uskoville totuuden, joka heidän tulee uskoa, ja rakkauden, jossa heidän tulee elää, sekä autuuden, johon heidän tulee panna toivonsa” (Katekismus, 2034)
Tämä on tärkeä tietää. Kirkon opetus ei yleensä löydy aikakauslehdistä eikä usein edes erilaisten teologien kirjoista, vaikka ne olisivat papin tai professorinkin kirjoittamia – kirkon opetus löytyy kirkolta itseltään. Erinomainen lähde kirkon oppiin ovat kirkon katekismukset. Niistä voi mainita seuraavat: Katolisen kirkon katekismus (uusi, suunnattu ensisijassa piispoille); Katolisen kirkon katekismuksen kompendium (uuden katekismuksen tiivistelmä, suunnattu maallikoille); englanniksi saatavilla on monia hyviä, esimerkiksi: Catechism of Saint Pius X, Baltimore Catechism, Penny Catechism (nämä ovat maallikoille); Catechism of Council of Trent (kirkkoherroille) tai ruotsiksi Sankt Petrus Canisius: Katolikernas lilla katekes (maallikoille).
Raamatun tulkinnasta
Selitettyään, että Raamatun tekstin oikein ymmärtämiseksi tarvitaan tarkkaa eksegeettistä työtä, kirkko lausuu: ”Koska Raamattua on luettava ja tulkittava samassa Hengessä, jossa se on kirjoitettu, on pyhien tekstien oikean merkityksen selville saamiseksi katsottava yhtä tarkasti myös koko Raamatun sisältöä ja sen ykseyttä. Samalla on pidettävä silmällä koko Kirkon elävää traditiota ja uskon analogiaa. Näitä sääntöjä noudattaen eksegeettien tulee ponnistella käsittääkseen ja selittääkseen pyhän Raamatun merkityksen yhä syvemmin, jotta tämän valmistavan tieteellisen työn avulla Kirkon kanta kypsyisi. Sillä kaikki, mikä koskee tapaa tulkita Raamattua, on viime kädessä alistettu Kirkon ratkaistavaksi, Kirkon, joka täyttää Jumalalta saamansa käskyn ja tehtävän säilyttää ja tulkita Jumalan sanaa” (Dei Verbum, 12)
Kehittyykö kirkon oppi?
Ilmoitus on annettu lopullisesti Jeesuksessa Kristuksessa. Se päättyi viimeisen apostolin kuoleman myötä. Ei ole odotettavissa ”uutta julkista ilmoitusta ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen kunniakasta ilmestymistä” (Dei Verbum, 4). Tämä ei tarkoita, että ensimmäiset opetuslapset olisivat osanneet välittömästi vastata kaikkiin kysymyksiin. Pikemmin Jeesus lupasi Pyhän Hengen opetuslapsilleen, että he Hänen ohjaaminaan osaisivat kohdata aina uudet kysymykset.
”Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26)
Pyhän Hengen johdatus ilmeni Jeesuksen poismenon jälkeen Jerusalemin kokouksessa. Ajankohtainen kysymys oli, tulisiko pakanat ympärileikkauttaa kuten juutalaiset. Kokouksen jälkeen apostolit vastasivat: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi…” (Apt. 15:28). Kristittyjen uskontaju syvenee ajan kuluessa. Eteen tulee tilanteita, jossa se, mikä aiemmin ymmärrettiin sisäisesti, täytyy lausua julki ulkoisesti. Tässä mielessä oppi ”kehittyy”. Esimerkkinä on kolminaisuusopin muotoilu. Kehitys ei tarkoita jonkin ulkopuolisen tulemista uskon sisältöön.
”Jumalan ilmoittamaa uskon oppia ei ole annettu ihmisille, jotta he sitä filosofian tavoin ihmisjärjellä täydellistäisivät, vaan se on jumalallisena talletuksena annettu Kristuksen morsiamelle, jotta se sitä uskollisesti säilyttäisi ja erehtymättä julistaisi. Tästä johtuen on aina säilytettävä se pyhien dogmien merkitys, jonka pyhä äiti kirkko kerran on julistanut, eikä tästä merkityksestä saa koskaan jonkin korkeamman ymmärtämisen nimissä tai hahmossa poiketa” (Dei Filius, 4)
Eräästä varhaisesta kirkolliskokouksesta on säilynyt seuraava kertomus. Kun paljon mietitty asia lopulta saatiin muotoiltua sanoiksi, vieläpä paavin toimesta, yleisöstä huudettiin: ”Noin me uskomme! Pietari on puhunut!” Rinnastus on osuva. Evankeliumissa Jeesus kysyi seuraajiltaan, kuka hän heidän mielestään on, ja Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika”.
Kritisoiko Jeesus ”traditiota”?
”Te olette perinnäissäännöllänne (lat. traditionem) tehneet tyhjäksi Jumalan sanan” (Matt. 15:6). Kritisoiko Jeesus tässä Traditiota? Sana Traditio esiintyy Uudessa testamentissa sekä myönteisessä että kielteisessä merkityksessä; Paavali kehottaa pitämään Tradition hyvässä merkityksessä (2. Tess. 2:15). Oikea Traditio ei ole ihmisten kehittämä inhimillinen traditio.
Traditio on monelle ei-katolilaiselle vieras käsite. Se johtuu siitä, että yksi reformaation iskulauseista kuului ”yksin Raamattu”. Käytännössä periaate oli paitsi epäraamatullinen (Raamatussa itsessään ei missään kehoteta pitäytymään ”yksin Raamattuun”) myös toimimaton: reformaattorit tukeutuivat itsekin joihinkin traditioihin ja synnyttivät uusissa yhteisöissään uusia ohjeellisia traditiota. Itse asiassa juuri ”Yksin Raamattu” -periaate, mikäli se ymmärretään siten, että kirkon Traditiolla ei ole merkitystä, on traditio – mutta inhimillinen traditio: se ei ole Jeesuksen välittämä kehotus, sitä ei löydy Raamatusta eikä kirkon historiasta ennen reformaatiota.
Raamattu, Traditio ja kirkon opetustehtävä kuuluvat yhteeen
Raamattu, Traditio ja kirkon opetustehtävä (opetusvirka, Magisterium) kuuluvat yhteen. Lopulta ei voi pitää kiinni yhdestä ilman toista. Moni ei tiedä, että kirkon opetustehtävän ja Tradition hylätessään reformaatio saattoi lopulta kyseenalaiseksi koko Raamatun kaanonin. Sen vuoksi eräät protestanttiset Raamatut eroavat nykyään sisällöltään katolisen kirkon Raamatusta. Lue artikkeli: ”Raamatun kaanon”: https://katolinen.wordpress.com/raamatun-kaanon/
Yhteenveto
”Suuressa hyvyydessään Jumala päätti, että se, minkä hän oli ilmoittanut kaikkien kansojen pelastukseksi, olisi säilyvä kautta aikojen kokonaisena ja että se välitettäisiin edelleen kaikille sukukunnille. Sen vuoksi Herra Kristus, jossa korkeimman Jumalan koko ilmoitus saa täyttymyksensä, antoi apostoleille käskyn saarnata kaikille — näin jakaen heille jumalallisia lahjoja — koko pelastavan totuuden ja elämänohjeiden lähteenä sitä evankeliumia, joka aikoinaan oli luvattu profeettain kautta ja jonka hän itse oli täyttänyt ja omalla suullaan julistanut”.
”Tämän käskyn täyttivät uskollisesti toisaalta apostolit, jotka suullisella julistuksellaan, esimerkillään ja säädöksissään välittävät sen, minkä he olivat saaneet joko itse Kristuksen suusta eläessään hänen kanssaan ja nähdessään hänen toimivan taikka olivat oppineet Pyhän Hengen innoituksesta, toisaalta ne apostolit ja apostoliset miehet, jotka saman Hengen innoittamina tallensivat pelastuksen sanoman kirjoihin” (Dei Verbum, II:7).
**
”Uskomme kaiken, mikä sisältyy kirjoitettuun ja välitettyyn Jumalan sanaan ja minkä kirkko asettaa uskottavaksemme Jumalan ilmoittamana totuutena” (KKK, 182. Paavali VI, Sollemnis Professio Fidei, 20)
**
Kotitehtävä: lue Vatikaanin I kirkolliskokouksen asiakirja Dei Filius ja Vatikaanin II kirkolliskokouksen asiakirja Dei Verbum. Molempien aihe on ilmoitus. Ensimmäinen painottaa ilmoituksen sisältöpuolta. Toinen painottaa ilmoituksen välittäjää Jeesusta Kristusta sekä puhuu runsaasti Raamatusta.
Löydät tekstit Helsingin hiippakunnan sivuilta. https://katolinen.fi/asiakirjoja/
Hengellinen elämä:
Miten lukea Raamattua? Mitä voin saada Traditiosta?
Raamatun lukeminen on varmaankin suurimmalle osalle kurssin suorittajista tuttua. Mutta voi olla hyvä muistuttaa, että Raamattua kannattaa lukea säännöllisesti, esimerkiksi 10 minuuttia päivässä. Voi lukea esimerkiksi evankeliumeja ja pyrkiä ymmärtämään Jeesuksen elämää ja opetuksia. Lukeminen on hyvä tehdä rukouksen hengessä; pysähtyä ajoittain miettimään lukemaansa; ja pitää mielessään kirkon usko (sikäli kun sen tuntee) – yksi tämän kirjoituksen ajatuksista on, ettei Raamattu ei puhu sitä vastaan.
Raamattua lukiessa ovat katoliset kommentaarit hyvä apu. Englanniksi voi tutustua esimerkiksi New American Bible -käännökseen. Pyhän istuimen sivuilla oleva versio sisältää kommentaarin ja lyhyitä johdantoja.
Traditiolla tarkoitetaan perittyä uskonsisältöä sekä sen eteenpäinvälittämistä. Traditio ei välttämättä tarkoita pelkästään mennyttä; sen voi ajatella myös elävänä todellisuutena kirkossa tänä päivänä. Niinpä eräässä mielessä Traditiosta voi tulla osalliseksi kirkon elämään osallistumalla.
Traditio ilmenee esimerkiksi kirkkoisien kirjoituksissa. Mitä esimerkiksi Pyhä Ambrosius kirjoitti sakramenteista eli “mysteereistä”? Kirkkoisien teksteihin pääsee englanniksi tutustumaan vaikkapa seuraavilla sivuilla:
Jälkimmäiseltä sivulta löydät sitaatteja, jotka on jaoteltu esimerkiksi Neitsyt Mariaa ja pyhimyksiä, sakramentteja, Raamattua ja Traditiota tai kirkkoa ja paavia koskien. Voi olla mielenkiintoista tutustua niihin!