1865 – 1939
Äiti Ursula, kastenimeltään Julia Maria Ledóchowska (17.4. 1865- 29.5. 1939), oli itävaltalais-puolalainen luostarisisar ja sääntökunnan perustaja. Ledóchowskien suku oli puolalaista aatelia ja perhe syvästi kristillinen. Julianin äidin kerrotaan rukoilleen lasten kanssa joka ilta, johdattaneen heidät lukemaan Raamattua ja rakastamaan Neitsyt Mariaa. Julia kertoi myöhemmin:
“Nuoruudestani asti minä olen lukenut Raamattua innostuksella. Täältä minä löydän valon ja elämän ehtymättömän lähteen…Sydän uudistuu. Se lähtee jälleen käyntiin ja saa uutta rohkeutta”
Sisarena Julia, luostarinimeltään Ursula, toimi ennen maailmansotaa Kaakkois-Suomessa. Hän perusti Karjalan kannakselle ”Merentähti” -nimisen tyttöjen sisäoppilaitoksen, joka aloitti toimintansa 1910.
1800-luvun Itävalta oli monikansallinen valtio, jossa puhuttiin useita eri kieliä. Itävaltalaiset katsoivat keisaria myöten kunnia-asiakseen, että sivistyneistö opetteli sitä kieltä, mitä kussakin maassa puhuttiin. Tämän perinteen Julia säilytti aina: hän opiskeli Venäjällä venäjää, Suomessa suomea ja Ruotsissa ruotsia.
Äiti Ursula kerrotaan jakaneen hengellistä kirjallisuutta paikkakuntalaisille ja käyneen pitkiä keskusteluja suomalaisten ystäviensä kanssa. Ajoittain hän saattoi ihmetellä heidän hataria käsityksiään kristinuskosta, mutta myös suomalaisten vilpittömyyttä ja hyväntahtoisuutta. Hän pahoitteli, että suomalaiset oli uskonnollisessa mielessä jätetty oman onnensa nojaan.
”Heissä oli alitajuinen kiintymys esi-isiensä uskontoa kohtaan”.
1910 ilmestyi äiti Ursulan toimittama suomenkielisen laulu- ja rukouskirja. Käännöstyössä häntä avusti suomalainen pappisopiskelija Adolf Carling. Carling vihittiin papiksi seuraavana vuonna ja vieraili sittemin usein Meren tähdessä.
Meren tähden tarina ja äiti Ursulan vaiheet Suomessa päättyivät pian, sillä ensimmäisen maailmansodan syttyessä itävaltalaisten ja saksalaisten tuli poistua maasta. Elokuussa 1914 äiti Ursulan matka jatkui Ruotsiin.
Myöhempina vuosinaan äiti Ursula perusti luostariyhteisön, jonka tehtävänä oli levittää Jumalan valtakuntaa opettamalla ja kasvattamalla vähävaraisia nuoria. Yhteisö sai virallisen aseman 1930. Sen sisaria kutsutaan yleensä ursuliinisisariksi. Vuodesta 1976 yhteisön jäseniä on toiminut myös Suomessa.
Äiti Ursula julistettiin pyhäksi 18.5. 2003. Kirkko vahvisti näin, että hän oli elänyt maan päällä esimerkillistä kristillistä elämää ja oli nyt saavuttanut ikuisen päämääränsä, elämän Jumalan luona taivaassa.
Viipurin kirkkoherrana sittemmin toiminut Carling ihaili ”äiti Ursulan tarmoa ja rohkeutta tämän rakentaessa katolisen uskon ja toiminnan keskusta itäisen Suomenlahden rannalle”, Kalevi Vuorela kirjoittaa. ”Merentähden kesäiset muistot liittyivät onnellisimpiin vaiheisiin Carlingin elämässä. Myöhemmin hän puki kaipauksensa sanoiksi: “Poissa on nyt rantahietikon pyhän Neitsyen patsas, poissa kappeli, poissa alttari ja eukaristinen Jeesus. Mutta meille kuiskaa salainen ääni: ’Minä tulen vielä takaisin. Minä tahdon Meren Tähtenä olla Suomenlahden purjehtijoiden tienviitta”.