”Vaikka sinä olet kaiken voiman Herra, sinä tuomitset lempeästi ja hallitset meitä suurella laupeudella…”
Rakkaat veljet ja sisaret, Minulla on teille tänään ilosanoma – sellainen ilosanoma, joka voi laskea levottoman ja huolestuneen sydämen aiheuttamaa korkeaa verenpainetta. Väärä käsitys uskonnosta voi johtaa ihmisen tielle, joka päättyy epätoivoon. Vielä pahempaa on, että tuolla tiellä ei ole iloa, sillä toivo puuttuu. Juuri tästä ”korkeasta verenpaineesta” puhun.
Ilosanoma on tämä: Jumala on meidän yläpuolellamme. Hän katsoo meidän yllemme Jumalana. Jos leikit tulella, se polttaa sinut. Jos leikit rahalla, saatat menettää sen. Jos altistat itsesi virukselle, voit sairastua. Jos leikit käärmeillä, ne purevat sinua. Jos hankkiudut riitoihin ihmisten kanssa, joudut vaikeuksiin. Jos leikit henkivaltojen kanssa, älä odota selviäväsi hymyillen. Jokaisella luodulla asialla ja olennolla on omat rajansa, ja kun ne ylitetään, seuraukset ovat väistämättömiä. Tämä yksinkertainen viisaus auttaa meitä elämään harkitsevammin ja välttämään monia murheita.
Ongelma syntyy silloin, kun asetamme Jumalan samaan luokkaan luotujen olentojen kanssa. Me olemme rajallisia, ja siksi kuvittelemme myös Jumalan olevan rajallinen. Meidän on vaikea antaa anteeksi. Me loukkaannumme helposti. Me kostamme. Ja koska olemme tällaisia, kuvittelemme Jumalankin olevan samanlainen – että Hän kohtelee ihmisiä armottomasti ja ankarasti.
Mutta tämän päivän ilosanoma kertoo meille aivan muuta. Jumala ei ole ihminen. Jumala ei ole edes enkeli. Hän ei ole riippuvainen siitä, mitä me teemme. Hän yksinkertaisesti on – ikuinen, korkein Hyvyys, kaiken luodun yläpuolella.
Veljet ja sisaret, meidät kutsutaan tänään puhdistamaan mielemme siitä väärästä Jumalan kuvasta, jonka olemme rakentaneet. Mitä enemmän synti, haavoittunut ihmisluontomme tai elämän raskaat kokemukset ovat meitä muovanneet, sitä helpommin kuvittelemme Jumalan omaksi kaltaiseksemme. Hänestä tulee mielessämme vihainen olento, joka odottaa vain tilaisuutta tuomita meidät ja uhata meitä helvetillä.
Toiset menevät toiseen äärimmäisyyteen. He pitävät Jumalaa merkityksettömänä, jonakin, jota ei pitäisi kutsua avuksi hädän hetkellä, ettei näyttäisi naiivilta tai fanaattiselta. Jotkut taas käyttävät Hänen pyhää nimeään oikeuttaakseen vihaa, väkivaltaa ja jopa sotia.
Mutta Jumala yksinkertaisesti on. Hän on Hyvyys. Hän on Kaitselmus.
Kaitselmus tarkoittaa sitä, että Jumala huolehtii kaikesta viisaasti, kärsivällisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Vain Hän näkee kokonaisuuden. Ei ihminen eikä edes enkelit kykene täysin vastaamaan siihen suureen kysymykseen: ”Miksi?”
Meitä ei ole luotu näkemään koko kertomusta, vaan osallistumaan uskollisesti siihen. Vasta silloin, kun olemme täydellisesti yhdistyneet Jumalaan, näemme todellisuuden Hänen näkökulmastaan ja ymmärrämme Hänen kaitselmuksensa viisauden.
Veljet ja sisaret, tämän päivän evankeliumi antaa meille kuvan, joka auttaa meitä elämään Jumalan kaitselmuksen varassa – ei pelossa eikä ahdistuksessa, vaan toivossa.
Pelto, jossa vehnä ja rikkavilja kasvavat yhdessä, voidaan ymmärtää ensiksi koko ihmiskunnan historiaksi. Kautta historian hyvä ja paha ovat kulkeneet rinnakkain. Jumala ei poista pahaa heti, vaan sallii niiden kasvaa yhdessä määrättyyn aikaan asti. Myös Saatanan toiminta on Jumalan sallimuksen piirissä, syistä, jotka vain Hän täysin tuntee. Ja kuitenkin Jumalan armo on niin voimallinen, että nekin, jotka joutuvat kokemaan suuria kiusauksia tai jopa poikkeuksellisia hengellisiä koettelemuksia, voivat niiden kautta kasvaa suurempaan pyhyyteen.
Moni kysyy pettyneenä:
”Missä Jumala oli, kun lapseni kuoli? Miksi Jumala ei tuhoa kaikkia raiskaajia ja pahantekijöitä? Miksi Hän ei yksinkertaisesti hävitä Saatanaa sen sijaan, että odottaa meidän, heikkojen ihmisten, taistelevan häntä vastaan?”
Vastaus on se, ettei tätä maailmaa ole tarkoitettu lopulliseksi kodiksemme. Se on pyhiinvaelluksen ja valinnan paikka. Täällä meille annetaan aikaa tehdä ratkaisu. Todellinen valinta ei ole mahdollinen ilman vapautta, eikä vapautta ole ilman mahdollisuutta valita myös väärin.
Samoin kuin miekka taotaan tulessa ja karkaistaan kylmässä vedessä, myös meidän sielumme muovautuvat tämän elämän koettelemuksissa. Kun sadonkorjuun aika tulee, jokainen kootaan sen mukaan, millaiseksi hän on tullut. Tänään meidän on päätettävä, olemmeko hedelmällistä vehnää vai rikkaviljaa, joka on torjunut Jumalan armon.
Tällä vertauksella on myös toinen kaunis merkitys.
Pelto voi tarkoittaa jokaista yksittäistä ihmistä. Alussa Jumala loi jokaisen ihmisen hyväksi ja viattomaksi – aivan kuten tämän pienen lapsen, joka pian saa kasteen. Alussa ei ole pahoja tottumuksia. Mutta elämän aikana kiusaukset tulevat hiljaa. Ajatukset ja halut, joita emme koskaan kutsuneet luoksemme, alkavat kasvaa. Ennen kuin huomaammekaan, sydämeen on juurtunut taipumuksia, joita emme aluksi edes tunnistaneet.
Joskus nämä taipumukset juurtuvat niin syvälle, että niiden äkillinen poistaminen voisi vahingoittaa myös sitä hyvää, jonka Jumala on meihin jo kylvänyt. Siksi Jumala ei heti tuhoa syntistä. Hän antaa armolle aikaa tehdä työnsä. Hän antaa hyvän siemenen vahvistua, jotta sadonkorjuun hetkellä juuri se voidaan koota Hänen aittaansa.
Kuinka lohdullista onkaan, että katolinen kirkko opettaa kiirastulen todellisuudesta. Siellä ne, jotka kuolevat Jumalan ystävinä mutta eivät vielä täysin puhdistuneina, puhdistetaan kaikesta siitä, mikä vielä estää täydellisen rakkauden, jotta he voisivat astua Jumalan kasvojen eteen täysin pyhinä.
Veljet ja sisaret, tänään todella on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Sen sijaan, että rakentaisimme hengellisen elämämme vain heikkouksiemme ympärille, oppikaamme myös tunnistamaan ja vaalimaan niitä hyveitä, jotka Jumala on jo istuttanut sydämeemme. Suojelkaa sitä hyvää, joka teissä kasvaa. Älkää antako heikkouksienne määritellä koko identiteettiänne.
Jumala on Kaitselmus. Jos ihminen pyrkii vilpittömästi elämään siveästi, mutta kamppailee vielä rukouksen palavuudessa, Jumala ei hylkää koko ihmistä tuon yhden heikkouden vuoksi. Hän jatkaa kärsivällisesti puhdistavaa työtään, kunnes jokainen hyve saavuttaa täyteytensä. Sellainen on meidän taivaallisen Isämme kärsivällisyys.
Olkaa siis rehellisiä Jumalan edessä ja muistakaa, että Hän on kaiken yläpuolella. Olkaa lempeitä Jumalan käsien työtä kohtaan. Älkää halveksiko sitä, mitä Hän itse kärsivällisesti rakentaa. Kestäkää toisianne kärsivällisyydessä, ojentakaa toisianne rakkaudessa, älkääkä yrittäkö väkisin repiä irti sellaista, mitä ette vielä täysin ymmärrä.
Kuunnelkaa sen sijaan Jumalan ääntä, joka kutsuu meitä kärsivällisyyteen ja luottamukseen Häneen – Hyvään Maanviljelijään, joka loi tyhjästä taivaan ja maan ja joka omana aikanaan pyhittää kaiken.
Aamen.
XVI ORDINARY SUNDAY – A 2026
”But though you are master of might, you judge with clemency, and with much lenience you govern us…”
Brothers and sisters, I bring you good news today—the kind of news that can lower the high blood pressure caused by a troubled and restless heart. A false understanding of religion places a person on a path that leads to despair. Worse still, there is no joy along that journey because hope is absent. This is the kind of ”high blood pressure” I am referring to.
The good news I bring today is this: God is above us, watching over us as God. If you play with fire, it will burn you. If you gamble with money, you may lose it. If you expose yourself to a virus, you may become infected. If you play with snakes, you will likely be bitten. If you provoke people, they may bring trouble upon you. If you play with spirits, do not expect to come away smiling. Everything in creation has its own limits, and once those limits are crossed, consequences follow. This simple truth gives us the wisdom to live with greater prudence and less trouble.
The mistake we often make is to place God in the same category as created beings. We are limited, and so we imagine God to be limited as well. We find it difficult to forgive. We react with anger. We seek revenge. Because this is how we often behave, we imagine that God must also behave in the same way—that He deals harshly with people and punishes them without mercy.
But today’s good news tells us otherwise. God is not a man. God is not even an angel. He is not dependent upon what we do. He simply is—the Eternal One, the Supreme Good, infinitely above all creation.
Brothers and sisters, today we are invited to purify our minds from the false image of God that we have created. The more wounded we are by sin, by our fallen nature, or by painful experiences in life, the easier it becomes to imagine God in our own image. He becomes, in our minds, an angry being who is constantly waiting to condemn us and threaten us with hell.
Others go to the opposite extreme. They treat God as though He were irrelevant, someone who should never be called upon in times of suffering lest we appear naïve or fanatical. Still others misuse His holy name to justify hatred, violence, and even war.
But God simply is. He is Good. He is Providence.
Providence means that God watches over all things with wisdom, patience, and a purpose that only He fully understands. Neither human beings nor even the angels can fully answer the great question of ”Why?” We were created not to see the whole story, but to participate faithfully in it. Only when we are perfectly united with God shall we see reality as He sees it and understand the wisdom of His providence.
Brothers and sisters, today’s Gospel offers us an image that helps us live under God’s providence—not with fear and anxiety, but with hope.
The field in which the wheat and weeds grow can first be understood as the history of humanity itself. Throughout history there has always been both good and evil. God does not immediately remove evil; rather, He allows both to exist for a time. Even Satan is permitted, for reasons known fully only to God, to continue his activity in the world. Yet God’s grace is so powerful that even those who suffer severe temptations or extraordinary spiritual trials often emerge from them with greater holiness than they would otherwise have attained.
Many people ask in disappointment, ”Where was God when my child died? Why does God not destroy every rapist and every evildoer? Why does He not simply eliminate Satan instead of asking us, who are weak, to resist him?”
The answer is that this world was never meant to be our final home. It is a place of pilgrimage and of decision. Here we are given time to choose. Such a choice cannot exist without real freedom, and freedom cannot exist without the possibility of choosing evil. Like a sword that is forged through both fire and cold water, our souls are formed through the trials of this life. When the harvest comes, each one of us will be gathered according to what we have become. Today we must decide whether we will be fruitful wheat or weeds that have refused the grace of God.
There is also another beautiful way of understanding this parable.
The field can represent each individual person. From the beginning God created every human being good and innocent—like this little child who will soon receive Baptism. At the beginning there are no sinful habits. But as life progresses, temptations quietly enter. Thoughts and desires that were never invited begin to grow. Before we fully realize what is happening, certain tendencies have taken root within us.
Sometimes these tendencies become so deeply rooted that removing them suddenly could also wound the many good things that God has already planted within us. This is why the Lord, in His providence, does not simply destroy the sinner. Instead, He patiently gives time for grace to work, allowing the good seed to grow stronger. Then, at the harvest, what truly belongs to Him will be gathered into His barn.
How comforting it is that, in the Catholic Church, we profess the reality of Purgatory. There, those who die in God’s friendship but are not yet perfectly purified are cleansed of everything that still hinders perfect charity, so that they may enter the presence of God completely holy.
Brothers and sisters, today truly is the day that the Lord has made. Instead of building our spiritual life around our weaknesses, let us also recognise and cultivate the virtues that God has already planted within us. Protect the good that is growing in your soul. Do not allow your weaknesses to become your entire identity.
God is Providence. If a person strives sincerely to live chastely but still struggles to pray with fervour, God does not reject the whole person because of that weakness. Rather, He patiently continues His work of purification until every virtue reaches its perfection. Such is the patience of our heavenly Father.
Therefore, be truthful before your God, and remember that He is above all. Be gentle toward the work of God’s hands. Do not despise what He Himself is patiently forming. Instead, bear with one another in patience, correcting one another in charity, without violently trying to uproot what you do not yet fully understand.
Rather, listen to the voice of God, who calls us to patience and trust in Him—the Good Farmer, who out of nothing created the heavens and the earth, and who, in His perfect time, sanctifies all things.
Amen.